• Marko Annala
  • Herra Ylppö
  • Antti Timonen

Kuka olet?

Olen musiikin moniottelija Marko Annala, Mokoman laulajana ja biisintekijänä parhaiten tunnettu. 8- ja 6-vuotiaiden lasten isä.


Miltä tuntuu olla isä?

Isyys on selvästi merkittävin rooli elämässä mitä koskaan on ollut tarjolla.


Mikä isyydessä on parasta?

Se kun lapsen saa syliinsä ja käsittää, miten yhtäkkiä kuin tyhjästä tulee omaan elämään uusi, itseä tärkeämpi ihminen, jonka arvoa ei ole mitenkään voinut tajuta. Parasta on myös se, miten isyys laittaa asiat oikeaan perspektiiviin. Omat toiveet ja ponnistelut eivät ole maailman tärkeimpiä, kun ymmärtää, että roolina on saatella ihmisyksilö aikuiseksi, kasvattaa ja kasvaa itsekin tämän ihmisen rinnalla.


Mikä isyydessä on haastavinta

Yöunet menetin esikoisen synnyttyä, eivätkä ne vielä ole ilmoitelleet paluustaan. Väsymys onkin meillä aika kuuma peruna. Esikoisellamme oli koliikki ja molemmat lapsemme ovat olleet todella huonounisia.


Miten kuvailisit itseäsi isänä?

Minulla on todella kiinteä ja läheinen suhde lapsiini. Läheisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiat tehdään aina lapsen ehdoilla. Pidän tarkan huolen siitä, että vanhemmuus ei ole kaveruutta. Tilanteet ratkaisevat kenen ehdoilla mennään.

Olen isänä opastava. Jokainen lapsen esittämä kysymys on minulle haaste, johon vastaan perusteellisesti. Meillä korostetaan myös paljon oman tekemisen tärkeyttä. Kannustamme lapsiamme omatoimisuuteen ja asioihin tarttumiseen. Vanhempien läsnäolo ja läheisyys ei tarkoita sitä, että tehdään jatkuvasti lasten puolesta. Turvallisuus yhdistettynä tiettyyn vaatimustasoon on aika hyvä kasvatuskeino.


Miten isänä oleminen eroaa siitä mitä kuvittelit sen olevan ennen isyyttä?

On paljonkin asioita, joita on saanut hämmästellä. Omat selkeät näkemykset ja ennakko-odotukset on voinut kipata roskakoriin. Kun esikoinen ei viihtynyt lastenvaunuissa eikä pinnasängyssä, kun lapset eivät syö sitä tai tätä, niin on vain todettava, että ”mitäs me nyt tän murmelin kanssa tehdään”. Se, että asioida ei voi lokeroida on toisaalta ollut nöyryyttävää, mutta toisaalta todella kasvattavaa.


Onko isyys muuttanut sinua?

Eniten isyys on koetellut kärsivällisyyttä. Läheisyys, jonka voi omilta lapsiltaan saada on parasta palautetta omasta persoonasta. Vaikka kultalevyjä on kertynyt, keikkaa heitetty vaikka missä ja listaykkösiä haalittu, tuli paras palaute laulustani tyttäreltä. Hänellä oli kasvukipuja ja niitä lievitin hieromalla hänen jalkojaan joka ilta. Kerran tytär unen rajamailta kuiskasi ”Isi, laulu helpottaa kipua”. Vaikka ura olisi vienyt mihin tahansa, tulee sykähdyttävin palaute lapsilta. Onpa ihmisen rooli muuten mikä tahansa, niin silti isoimman kokemuksen saa lapsen isänä.


Oletko jakanut kokemuksiasi isyydestä muiden isien kanssa?

En hirveän mielelläni keskustele lasten kasvatukseen liittyvistä asioista ystävien kanssa. Tilanteet ovat kaikilla omanlaisiaan. Ohjeita ei voi mennä antamaan, ne voivat satuttaa ja niitä voi olla vaikea ottaa vastaan. En halua mennä neuvomaan. Isyydessä on sellaistakin, joka vain pitää oppia kantapään kautta.

Miesten välillä tuki voi myös olla sanatonta. Työyhteisössä moni meistä on tullut vanhemmaksi samoihin aikoihin ja se, että kiintopiste on omassa perheessä ymmärretään. Kun lapsi soittaa keikkabussiin hirveän äijämeiningin keskelle, niin ”vastuuttomasta rokkarista” kuoriutuu sillä sekunnilla isä ja koko muu väki hiljenee. Nämä ovat hetkiä, joissa kavereiden sanaton tuki tulee kauniisti esille.


Minkälaisena koit yhteistyön neuvolan kanssa?

Koen, että liian usein isyyttä pidetään varjoäitiytenä. Ympäröivä yhteiskunta ajattelee roolit erilaiseksi ja sellaista isää hämmästellään, joka osallistuu lastensa elämään joka päivä. Vaikka ramppasin neuvolassa sata kertaa, niin keskustelun taso muuttui aivan erilaiseksi lapsen äidin ollessa paikalla. Eri tahoilla on saanut välillä lopulta myöntyä ja ottaa vaimon mukaan vain siksi, että tulisi otetuksi tosissaan.

Samoin olisi toivottavaa, että ei yleistettäisi tyyliin ”isät eivät lue lapsilleen tarpeeksi”. Tällaisen asenneilmapiirin luominen on turhaa ja olen pyrkinyt näitä yleistyksiä itse rikkomaan. Kaikissa portaissa pitäisi päästä eroon asenteesta isistä persoonallisena lisänä, että ”ai nyt tulee tuo yksi isä, joka hoitaa lapsensa asioita”. On ollut upeata nähdä kuinka paljon isiä on tullut mukaan mm. koulu-ja harrastustoimintaan. Olisi hienoa, että tämä huomattaisiin.


Minkälaisia terveisiä lähettäisit miehelle, joka ei vielä ole isä?

Yhdeksän kuukautta on hieno aika ja jos sen ottaa oikealla tavalla, on valmis isyyteen kun lapsi syntyy.

Anna tilaa yllätykselle isyyden olla ja tulla sellaiseksi kuin se on. Jos perusvalmiudet ovat suurin piirtein kunnossa ja sisimmässä tuntuu, että voi kantaa vastuuta itsestään ja lähimmäisistään, niin voi todennäköisesti olla myös vastuullinen isä. Isyyteen kannattaa vaan heittäytyä, se on reissu jota ei kadu.

www.mokoma.com
www.sakararecords.com
Mokoma Facebookissa

Kuka olet?

Herra Ylppö, muusikko ja kuvataiteilija, 4- ja 2-vuotiaiden lasten isä.


Miltä tuntuu olla isä?

Se on parasta mitä on ja muuttanut monia asioita.


Mikä isyydessä on parasta?

Se on äärimmäisen hauskaa. Lapset tuovat lämpöä ja suurta humanismia elämään. Hetket lasten kanssa ovat antaneet paljon energiaa ja lisänneet luovuutta. Huomattavasti enemmän olen nauranut lasten syntymän jälkeen. Sitä koheltamista on huvittavaa katsoa. En koe lasten millään tavalla rajoittaneen elämääni. Isyys on antanut energiaa, avartanut maailmankatsomusta ja tuonut merkitystä elämään.


Mikä isyydessä on haastavinta?

Välillä olen väsynyt ja aikataulut aiheuttavat hankaluuksia. Onneksi on sellainen ammatti, jossa voin itse melko pitkälle määritellä omat työaikani. Jos vaikka teen biisiä, maalaan taulua tai leikkaan musiikkivideota, niin voin aika hyvin valita ajan milloin teen. Toisaalta olen aika paljon poissa kotoa.


Miten kuvailisit itseäsi isänä?

Olen tosi pitkäpinnainen, en hirveästi hermostu eikä minua saa hermostumaan. Koen tärkeänä sen, että pystyn antamaan lapsilleni turvallisuuden tunteen ja rakkauden. Automaattisestihan se rakkaus lasta kohtaan herää, kun lapsi syntyy. Pitää kuitenkin muistaa, että tunteet ovat vähän erilaiset isällä ja äidillä. Isällä voi mennä pidempäänkin ennen kuin se valtava rakkauden tunne syntyy. Ei pidä ottaa syyllisyyttä tai miettiä tunteeko oikein. Kyllä ne tunteet sieltä tulevat. Kun lapsi muuttuu ”merimakkarasta” sellaiseksi, että häneen saa kontaktia, niin kyllä se isänkin rakkaus syttyy roihuun.

Uskon myös siihen, että minkään maailman karaisumenetelmillä ei lapsia voida koulia vahvoiksi tai pelottomiksi. Terve pelottomuus syntyy siitä, että lapsella on perusturvallisuuden tunne. Vanhempien tehtävä on olla tukena ja turvana ja siirtää perusturvallisuuden tunne lapsilleen.


Miten isänä oleminen eroaa siitä mitä kuvittelit sen olevan ennen isyyttä?

Kuvittelin, että minusta ei ikinä tule isää. Olin ottanut sellaisen asenteen, ettei se ei välttämättä ole mun homma. Oli hieno huomata, että olin siinä väärässä. Ei minulla oikein ollut mitään ennakko-odotuksia, olin yksi niistä jotka pitivät lapsia vähän ärsyttävinä. En ollut erityisen lapsirakas, mutta nyt minusta on tainnut tulla sellainen.

Onko isyys muuttanut sinua?

Koen, että lasten syntymä on entisestään lisännyt empatiakykyäni. On se sisäsyntyistä muutenkin, mutta helposti piilossa. Musiikin tekemisessäkin sen muutoksen huomaa. Tulevassa Maj Karman levyssä on humanistinen teema. Ihmisyys on tässä lähempänä.


Oletko jakanut kokemuksiasi isyydestä muiden isien kanssa?

Sekin vaihtelee, että toiset bändikaverit eivät puhu lapsistaan lainkaan ja toiset jauhavat niistä päivittäin. Monenlaisia asioita on tullut jaettua, eniten niiden kanssa joiden skidit ovat samassa iässä. Useinhan se on niin, että neuvoja ei kovin paljoa haluta ottaa vastaan ja jokainen tekee tyylillään. Eli ei hirveästi parane mennä ketään neuvomaan.


Minkälaisena koit yhteistyön neuvolan kanssa?

Aluksi oli hämmentynyt olo, tuntui, että en saanut tietoa niin paljoa kuin olisin halunnut. Loppujen lopuksi kokemukset ovat olleet hyvät. Suomessa on aika hienosti asiat.

Omalla kohdallani olen tullut aina kohdelluksi tosi asiallisesti ja ihan hyvä meininki on ollut.


Minkälaisia terveisiä lähettäisit miehelle, joka ei vielä ole isä?

Ei kannata odottaa sitä hetkeä, että on valmis. Sitä ei tule koskaan. On turha pelätä kuinka selviytyy. Asiat tulevat päivä ja viikko kerrallaan. Ostetaan vaippoja, eletään yö kerrallaan, opitaan asioita. Se menee hyvin!


www.ihmiset.fi
www.majkarma.fi

Kuka olet?

Antti Timonen, päivätyössä käyvä muusikko: Ääripisteet-yhtyeen laulaja. 7,- 6-, ja 1-vuotiaiden lasten isä.


Miltä tuntuu olla isä?

Hyvältä, alusta asti on ollut ihan luonnollinen rooli.


Mikä isyydessä on parasta?

Se, että voi olla turvana lapsilleen, tukea ja antaa hyvä perusta aikuisuudelle. Olla osa omaa perhettä


Mikä isyydessä on haastavinta?

Ajankäytön yhteensovittaminen. Se, että pystyy keskittymään riittävästi siihen, mitä milloinkin on meneillään. Aika on jakautunut kolmeen isoon palaseen lasten syntymän jälkeen: työ, bändi ja perhe.


Miten kuvailisit itseäsi isänä?

Yritän olla ymmärtäväinen, tasa-arvoinen, mutta kasvatuksellisesti kuitenkin suhteellisen tiukka, eli pidän selkeät rajat. Meille on tärkeää opettaa lapsille, että muita ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti ja pidetään heikompien puolta. Yritän olla läsnä kun tarvitaan.


Miten isänä oleminen eroaa siitä mitä kuvittelit sen olevan ennen isyyttä?

Loppujen lopuksi ehkä helpompaa kuin mitä kuvittelin. Tulin isäksi melko nuorena ja kuvittelin, että se mutkistaa kaikkea ja vaikeuttaa kaiken yhteen sopimista. Lapsen synnyttyä oli kuitenkin itsestään selvää miten asiat menevät. Unettomat yöt alkuvaiheessa olivat toki raskaita.


Onko isyys muuttanut sinua?

Se on laittanut asioita eri tärkeysjärjestykseen. Joutuu miettimään, että on roolimallina. Ei ole vastuussa vain itsestään enää. Se on muuttanut muutenkin omaa arvomaailmaa. Ennen lapsia ajattelin mustavalkoisemmin. Pinnallinen ajattelu on murentunut ja pieniäkin asioita on oppinut pitämään tärkeinä.


Oletko jakanut kokemuksiasi isyydestä muiden isien kanssa?

Juttelemme esimerkiksi hyvän bändikaverin kanssa, joka itsekin on isä. Töissä työkavereiden kanssa jaetaan ajatuksia. Arkisia asioita, koulukuvioita jne. Kyllä isät juttelevat lapsistaan, vaikka vähän ohimennen. Kasvatukseen puuttuminen on kyllä tabu, siitä ei paljoa puhuta missään piireissä.


Minkälaisena koit yhteistyön neuvolan kanssa?

Hyvin positiivisesti yllättyneitä olivat siitä, että jäin vanhempainvapaalle. Kannustivat ja olivat iloisia, että isätkin välillä jäävät. Joka puolelta palaute on ollut todella hyvää. Itse koen, että on vähän vanhoillinen ajatus, että äiti aina jäisi kotiin. En näe, että siinä olisi lapsen kannalta suurta eroa kumpi jää. Enkä jäänyt kotiin siksi, että se olisi jotenkin erikoista vaan siksi, että minäkin voin jäädä.


Minkälaisia terveisiä lähettäisit miehelle, joka ei vielä ole isä?

Sitten kun aika on sopiva, niin antaa palaa vaan! Hyvin se menee!


Ääripisteet Facebookissa
Ääripisteiden musiikkivideo: Puhdas, Viaton - Katso tästä!