Myös uusien rokotusten tuomia hyötyjä ja mahdollista käyttöönottoa pohditaan jatkuvasti. Niiden tulee läpäistä tarkka seula ennen kansalliseen rokotusohjelmaan pääsyä. Saxen kertoo, että uudet rokotukset joutuvat kulkemaan tarkan kriteeristön läpi, ennen kuin niitä suositellaan käyttöönotettaviksi.

- Punnitsemme kansallisessa rokotusasiantuntijaryhmässä (KRAR) tarkasti rokotuksen kustannustehokkuutta, siedettävyyttä ja hyödyllisyyttä. Hyöty laskettiin esimerkiksi rotavirusrokotteen kohdalla siten, että selvitettiin, kuinka paljon se vähentäisi sairastumisia ja sairaalahoidon tarvetta.

- Arviointiin voidaan käyttää myös terveystaloustieteilijöiden mittareita kuten esim. laatupainotteisia elinvuosia (QALY). Niiden avulla arvioidaan ennaltaehkäisyn tai hoidon kustannuksia, selventää Saxén, joka toimii myös Kansallisen rokotusasiantuntijaryhmän (KRAR) puheenjohtajana.

KRAR sitten raportoi tulokset ja suosittelunsa THL:lle ja sosiaali- ja terveysministeriölle. Lopullinen päätöksenteko uusista rokotuksista on kuitenkin valtiovarainministeriöllä.

Kun uusi rokote on perusteellisesti arvioitu ja todettu sekä tehokkaaksi että turvalliseksi, se voidaan hyväksyä osaksi kansallista rokotusohjelmaa.

- Viime vuosina olemme saaneet paljon uusia rokotteita ohjelmaan, kuten rotavirusrokote 2009 ja pneumokokkirokote 2010 sekä 2013 aloitettu tyttöjen HPV-rokotus. Lisäksi ohjelmaan on lisätty mm. hinkuyskän tehosterokotteita, Saxén toteaa.

"Rokotteiden vastustaminen ei ole kovin paljon lisääntynyt, vaikka siitä ajoittain puhutaankin ja aihe nousee aina uutisiin saakka."

KRAR-asiantuntijaryhmä on käsitellyt jo ainakin 10 vuotta vesirokkorokotuksen saamista rokotusohjelmaan. Vuonna 2012 asiantuntijat suosittelivat rokotusta yksimielisesti, mutta viime kädessä valtiovarainministeriö piti sitä kalliina.

- Olen kustannuksista vahvasti eri mieltä. Rokotuksen vuosikustannukseksi on laskettu noin 2 milj. euroa. Vesirokko ei kovin usein johda sairaalahoitoon (100-200 lasta/vuosi), eikä siinä mielessä aiheuta kovin isoja kustannuksia. Sen sijaan epäsuorat kustannukset, jotka muodostuvat vanhempien työstä poissaoloista, kun jäädään hoitamaan sairastunutta lasta kotiin, nousevat korkeiksi. Arvion mukaan rokotuksen ansiosta säästöä saataisiin lähes 10 milj. €/vuosi, luettelee Saxén vakavana.

- Sosiaali- ja terveysministeriö on asiasta samaa mieltä. Ongelma on siinä, että kustannukset kohdistuisivat valtiovarainministeriölle ja hyödyt muille ministeriöille. Siksi rahoitusta ei ole järjestynyt.

- Lobbaus on meneillään, ja toivottavasti jonain päivänä saamme vesirokkorokotuksen rokotusohjelmaan.

Rokotteiden vastustaminen ei ole kovin paljon lisääntynyt, vaikka siitä ajoittain puhutaankin ja aihe nousee aina uutisiin saakka. Kyseessä ovat Saxénin mukaan tällöin yleensä yksittäistapaukset, jotka saavat mediassa ja keskustelupalstoilla suhteettoman paljon huomiota. Julkisella keskustelulla lienee syytä myös siihen, että HPV-rokotteen kattavuus on vain 70 %. Pohdinnat rokotteen mahdollisista haittavaikutuksista ovat varmasti yksi syy, miksi jotkut vanhemmat epäilevät HPV-rokotuksen antamaa suojaa lapselleen, vaikka tutkimusnäyttöä haitoista ei olekaan.

- Noin 95 % väestöstä noudattaa kansallista rokotusohjelmaa. Mietimme koko ajan keinoja saada loputkin ihmiset ottamaan rokotteen. Pohdimme myös, kuinka tavoitamme sen ison osan nuorista, jotka eivät ole vakuuttuneet (n. 30 %) HPV-rokotteen antamasta suojasta, Saxén toteaa.