Lain mukaan lääkäri on vastuussa määräämästään lääkehoidosta. Hoitoa suunniteltaessa on huomioitava potilaan terveydentila kokonaisuutena eli tarkistetaan, mitä muita lääkkeitä potilaalla on mahdollisesti käytössä. Lääkärin tulee lisäksi varmistaa, että potilaan elämäntilanne on sellainen, että lääkettä voidaan käyttää turvallisesti.

– Hyväkuntoinen työikäinen henkilö muistaa helposti ottaa vaikkapa antibioottikuurin tabletin kerran päivässä, mutta iäkkäälle, jolla on useita lääkkeitä samanaikaisessa käytössä, lääkkeiden ottaminen vaatii jo enemmän huolehtimista. Tällöin lääkärin on varmistettava, että lääkehoito voidaan järjestää kotona määrätyllä tavalla, kertoo proviisori Paula Timonen, jolla on myös lääkehoidon kokonaisarvioinnin erityispätevyys.

 

Kokonaislääkitys pitää selvittää

Esimerkiksi verenohennuslääkkeiden kohdalla päivittäinen annos voi muuttua usein verikokeiden tulosten mukaan tai potilas voi unohtaa ottaneensa lääkkeen jo aamulla ja ottaa sen illalla toisen kerran. Tämän kaltainen riskilääke saattaa Timosen mukaan aiheuttaa merkittäviä haittoja, jos sitä otetaankin liikaa tai liian vähän.

– Jos on epäilys, että potilas ei kykene itse ottamaan lääkettä oikealla tavalla, järjestetään esimerkiksi kotihoitaja varmistamaan lääkkeen otto. Ylipäätään terveydenhoitohenkilöstön pitää huolehtia niin, että hoito on kokonaisuudessaan järkevää, tarkoituksenmukaista ja turvallista, hän painottaa.

”Reseptistä ei näe, kuinka lääkkeitä kotona todellisuudessa käytetään."

– Koneellinen lääkkeiden annosjakelu on turvallinen keino annostella lääkkeet oikein silloin, kun niitä on käytössä useita. Lisäksi annospusseihin valmiiksi pakatut lääkkeet on helpompi muistaa ottaa oikeaan aikaan, mikä lisää turvallisuutta, sanoo Timonen.

Annosjakelun alussa farmaseutit käyvät lääkärin kanssa tarkasti läpi potilaan kokonaislääkityksen ja varmistavat, että käytössä on vain tarvittavat ja yhteensopivat lääkkeet. Potilaiden lääkehoito tarkistetaan säännöllisesti myös jatkossa.

 

Lääkehoidon seuranta on tärkeää

Terveydenhuoltojärjestelmän pitäisi huolehtia siitä, että myös reseptin uusinnan yhteydessä tarkistetaan lääkehoidon tarpeellisuus ja potilaan tilanne. Timonen harmittelee, että nyt kun reseptit uusitaan usein automaattisesti tai verkossa, harkintaa lääkkeen välttämättömyydestä ei aina tehdä.

– Ihan kaikkea järjestelmä ei meidän puolesta voikaan tehdä, eikä tieto aina liiku kaikkien hoitoon osallistuvien tahojen välillä. Siksi on hyvä, että jossain on tieto siitä, mitä kotona hoidon suhteen tapahtuu. Reseptistä ei näe, kuinka lääkkeitä kotona todellisuudessa käytetään, joten olisikin hyvä kirjata ylös, jos esimerkiksi jonkun lääkkeen käyttö on lopetettu, Timonen ehdottaa.

Normaalissa työrytmissään lääkäreillä ei ole usein mahdollisuutta selvitellä potilaan vanhoja lääkehoitoja ja niiden haittoja tai hyötyjä. Tällöin käyttöön voi kertyä sellaisia lääkkeitä, jotka aiheuttavat riskitekijöitä ja ongelmia.

– Tuntuu, että nykyisessä järjestelmässä lääkehoidon seuranta on jäänyt hiukan retuperälle. Lääkärit pureutuvat akuuttiin tilanteeseen ja hoitavat sen asianmukaisesti, mutta lääkehoidon jatkoseuranta jää vähemmälle huomiolle, vahvistaa Timonen.