Vanhemmille lapsen harrastuksien valinta voi aiheuttaa pähkäilyä. Vuorokaudet pakkautuvat täyteen muutenkin ja vielä pitäisi mahduttaa riittävästi mielekästä tekemistä - mutta kuitenkin siten, että lapsi ei ylikuormitu. Mikä on oikea suhde vapaa-ajan ja harrastamisen välillä Anitta Pakanen, lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja?

– Kohtuus pitäisi säilyttää: lapsella tulisi olla myös aikaa yhdessäololle perheen kanssa ja luovuutta ruokkivaan vapaa-aikaan. Lapsen kuljettaminen harrastuksesta toiseen tauotta ei välttämättä palvele lapsen etua. Toki lapset ovat erilaisia, mutta tärkeää on, että lapsi ei väsy harrastamiseen.

– Lapsethan puuhailevat jatkuvasti: he leikkivät, tanssivat, piirtelevät tai pelaavat omatoimisesti ja muiden kanssa, se on osa lapsena olemista. Harrastaminen taasen liittyy lapsen tai nuoren erityiseen kiinnostuksen kohteeseen. Päiväkotien varhaiskasvatustoiminnassa lastentarhanopettajalla on oivallinen tarkkailupaikka huomata lapsen kiinnostuksen kohteita ja keskustella näistä vanhempien kanssa. Ja usein lapsi haluaakin luontaisesti kehittää itseään ja näin harrastamisesta tulee mielekästä.

Kaiken harrastamisen ei pitäisi olla rahasta kiinni: kouluissa on paljon kerhotoimintaa, joihin voi hakeutua ja kaupungit tarjoavat muun muassa ilmaisia liikuntapaikkoja. Toki seinä voi tulla vastaan kalliiksi koetuissa lajeissa tai vanhempien voimavarat ovat vähissä muiden tekijöiden takia. Mutta joskus huolimatta vanhempien hyvistä aikeista harrastuksiin lähtö saa aikaan sinnikästä vastarintaa.

– Pääsääntöisesti vanhemmat haluavat toimia lapsen edun mukaisesti. Mutta pakolla lasta ei kannata harrastuksiin viedä: jos lähtö on jatkuvasti vastentahtoista, voi aikuinen miettiä minkä ja kenen takia harrastetaan. Lapsilla pitää olla oma mielenkiinto harrastusta kohtaan.

– Harrastukset ruokkivat lapsen sosiaalisia taitoja ja pettymyksen sietokyky kasvaa. Ja ennen kaikkea ne saadut onnistumisen kokemukset siivittävät kohti vahvaa itsetuntoa.