Lapset harrastavat balettia, tennistä ja jalkapalloa neljästä viiteen kertaan viikossa. Sen lisäksi perhe käy yhdessä säännöllisesti uimakoulussa ja kielikoulussa. Vanhemmat fustrassa. Tukiverkosto on pieni. Ja silti arki rullaa.

– Olemme löytäneet itsemme näköisiä luovia ratkaisuja arjen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Asioiden ei tarvitse pyöriä jonkin yhden ja totutun mallin mukaan, vaan ratkaisuja asioiden järjestämiseksi on monenlaisia. Lasten harrastuksista emme ole halunneet omien työkiireidemme vuoksi tinkiä. Keinot kyllä löytyvät, kun tahtotaso on olemassa, Kiiski sanoo kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Kiiskin perheen järjestelyjen lähtökohtana on ollut helppo ja hauska arki.

– Jos vaan odottaa sitä, että pääsee palmun alle lomalle, elämä valuu hukkaan. Onnellisuuden avain on kiva arki tässä ja nyt. Pyrimme tekemään jokaisesta päivästä niin mukavan kuin se kulloisissakin olosuhteissa suinkin on mahdollista.

– Tällä hetkellä se tarkoittaa meillä esimerkiksi sitä, että tytöillämme käy hoitaja kotona kahtena päivänä viikossa, ja jokainen lapsistamme kulkee toisinaan yhdessä ja erikseen mukanani töissä ja työmatkoilla.

Töissäkin on kivaa. Myös lapsilla.

– Lapsemme ovat siinä mielessä kiitollisessa iässä, että heidän mielestään kaikki on hauskaa. He nauttivat seurastamme niin paljon, että heille riittää, kun saavat olla mukana. Toisinaan se tarkoittaa palaverin nurkassa istumista Ipadin kanssa, Kiiski naurahtaa.

 

Pienet suuret ilot

Kiiskin perheessä kasataan hyvää oloa pienistä asioista.

– Tykkäämme tehdä miniretkiä. Ajella esimerkiksi metrolla päästä päähän, ja pysähtyä välillä jonnekin mehulle. Lempparipuuhiamme ovat myös lukeminen ja askartelu, sen lisäksi perheessämme on innokkaita pikkuleipureita, Kiiski kertoo.

Haastavat ajanjaksot ovat opettaneet keskittymään siihen, mikä on hyvin.

– Poikani sairastui muutama vuosi sitten syöpään, ja siitä seurasi hyvin synkkä ajanjakso. Ben parantui syövästä, mutta hoidot jättivät jälkensä. Haastavimpien jaksojen aikana tietoisuus ja ymmärrys siitä, että jokainen vaikea vaihe loppuu joskus, pitää pinnalla.

– Tänään sairaalassa saimme kuulla, että poikani kuntoutus ja terapia ovat toimineet todella hyvin. Muistin taas, miten tärkeää on ison kuvan sijaan etsiä aina niitä pieniä hyviä asioita, Kiiski sanoo.

Lapsilla on hyvä olla, kun vanhemmat voivat hyvin. Kiiskille omaa terapiaa ovat lenkit ja arjen luksus.

– Oma stressi näkyy lapsille. Jos päässä on liikaa tavaraa, pinna palaa helpommin. Näissä tilanteissa sanon itselleni, että nyt on aika lähteä koiran kanssa lenkille. Aina kun lapset ovat nukahtaneet, nollaan aivoni Kauniilla ja Rohkeilla. Arjessa pitää myös olla vähän juhlaa, ja minulle se tarkoittaa hömppäsarjojen lisäksi säännöllisiä hierontakäyntejä, Kiiski päättää.