Samalla kun eletään yhä pidempään, yhä vanhemmat ikäluokat ovat yhä enemmän nuorempien kaltaisia. Muutos koskee sekä biologisia että psykososiaalisia vanhenemisilmiöitä.

Näyttää sille, että teini-ikä siirtyy yhä pidemmälle aikuisuuteen. Viisikymppiset post-teinit hiiviskelevät smurffipipo silmillä rullalauta kainalossa ja kuusikymppiset esiaikuiset otattavat tatuointeja erilaisiin intiimeihin paikkoihinsa tai korvakorurivistönsä juureen. Syödään terveellisesti, mitä nyt vähän ryypätään, mutta liikutaan ja eletään vilkasta sosiaalista elämää ja matkustellaan. Monien elämä on toimeliasta.

Eläkeläisikäiset tekevät pitkäjänteistä vapaaehtoistyötä, ottavat kantaa yhteiskunnan asioihin ja siirtyvät myös takaisin työmarkkinoille tai vaikuttamaan. Eletään täysillä ennennäkemätöntä yhteiskunnallista – mutta myös yhteiskunnan tukemaa muutosta. Vuonna 2013 voimaan astunut vanhuspalvelulaki jo lähtökohtaisesti edellyttää iäkkään väestön ottavan aktiivisesti kantaa kunnalliseen päätöksentekoon itseään koskevissa asioissa vähintään muun muassa vanhusneuvoston kautta. Erilaiset senioriliikkeet valtaavat alaa.

"Terveyden näkökulmasta tiedetään, että niin keho kuin aivotkin säilyvät vetreinä kun niitä kiusaa säännöllisesti. "

Yhdistyneiden kansakuntien eurooppalaisilta verkkosivuilta (UNECE) löytyy EU-maiden vertailuun tarkoitettu aktiivisen vanhenemisen indeksi (Active Aging Index), jonka tarkoituksena on kannustaa eri maita löytämään vanhenevan väestönsä aktiivinen toimijapotentiaali. Indeksin avulla mitataan ja vertaillaan eri tekijöitä neljältä osa-alueelta, työllistyminen eläke-iässä, sosiaalinen osallistuminen, itsenäinen elämä ja aktiivisen elämän kapasiteetti. Suomi oli 2–8 sijalla osa-alueesta riippuen vuosina 2010–2014. Ei liene yllätys, että kärjessä keikkuvat Tanska ja Ruotsi.

Terveyden näkökulmasta tiedetään, että niin keho kuin aivotkin säilyvät vetreinä kun niitä kiusaa säännöllisesti. Tarvitaan sekä voimaharjoituksia että aerobisia harjoitteita. Liikunta ylläpitää mielenterveyttä ja henkistä jaksamista. Se sopii oikein säädeltynä sekä terveelle että sairaalle keholle. Tiedetään myös, että liikunnan harjoittaminen vertaisryhmässä on hyödyllistä ja merkityksellistä jos samalla on mahdollisuus monenlaiseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Aivotkin kaipaavat työtä. Tutkimuksissa on voitu osoittaa, että muistiharjoitukset ja aivojen säännöllinen älyllinen harjoittaminen lykkäävät muistisairauksien alkamista ja vähentävät älyllisen toimintakyvyn laskua jo sairastuneilla. Ilmiö näkyy väestössä myös siten, että korkeimmin koulutuetut sairastuvat muistisairauksiin myöhemmin kuin matalasti koulutuetut. Huojentavaa tässä kaikessa harjoittamisessa on se, että milloinkaan ei ole liian myöhäistä.

Aktiivisen elämään kannustamisen hyvät terveydelliset vaikutukset sisältävät myös toiminnan merkityksellisyyden. Henkilö ei siirry syrjään tai hyllylle vaan hänellä säilyy rooli, jolla on yksilötason lisäksi yhteiskunnallista sisältöä.

Kaikella on kuitenkin puolensa. Jotta suuri yhteiskunnallinen muutos aiempaa aktiivisempaan vanhuuteen voidaan onnistuneesti toteuttaa ja jotta tästä muutoksesta olisi sekä yksilöille että yhteiskunnalle hyötyä, ahneudelle, kateudelle ja kaiken hyödyn ulosmittaukselle ei saisi antaa valtaa. Yksilöllisen räätälöinnin tulee onnistua. Vanheneminen lisää erilaisuutta.

Jollekin kaksi päivää viikossa on sopiva työn tai muun toiminnan määrä. Toiselle se on kaksi tuntia. Vanhenevien henkilöiden terveydentila ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Onnistumisen edellytyksenä on mahdollisuus levätä ja toipua, olla aktiivinen omassa tahdissaan ja se, että on kivaa.