Viime aikoina olen alkanut pitää siitä keski-ikäisestä miehestä, joka tervehtii minua peilistä. Naururypyt vihjaavat iloiseen mieleen, ja vain vähän pullottava maha viittaa kohtuullisiin elintapoihin. Hän näyttää tyytyväiseltä.

Vanhenemiselle ei voi mitään. Se on oikeastaan lohduttavaa maailmassa, jossa pitäisi koko ajan kontrolloida itseään. Suorita vain, naama rypistyy silti! Iän myötä tulee entistä armollisemmaksi itselleen. Taidot ruostuvat joissakin asioissa, mutta monessa on jo huippuhyvä!

Enää seksiä ei tarvitse miettiä koko ajan. Osalle miehistä seksuaalisuus on kiusaaja, joka laskevien testosteronitasojen myötä hellittää otettaan. Osalle seksuaalisuuden väheneminen taas tarkoittaa hyvän ystävän hyvästelemistä.

Olen löytänyt liikkumisen ilon vasta aikuisena. Salitreenin jälkeen rentoudun kotona. Illalliseksi parsaa, nopeasti paistettua lohta ja lasi hyvää valkoviiniä kullan seurassa.

Ajattelin jatkaa vanhenemista tällä linjalla vielä jonkin aikaa.

 

Lue lisää testosteronivajeesta: mieskuntoon.fi

L.FI.MKT.05.2017.5135