– Ihmisen anatomia on suunniteltu siten, että kävellessä jalka tulee maahan kantapää edellä. Juoksussa askeltekniikka sopeutuu parhaiten päkiäaskellukseen. Jos kenkiä ei ole jalassa, kaikki me olemme päkiäaskeltajia, Mieskolainen toteaa.

Hän itse innostui paljasjalkajuoksusta vuonna 2011. Sen jälkeen kenkiä ei ollut jalassa maantiellä, metsässä tai massajuoksutapahtumissa - edes talvella.

– Juoksin pitkään ympäri vuoden paljain varpain. Palellutin kuitenkin varpaitani muutama vuosi sitten sen verran, että nykyisin juoksen pakkasella villasukat jalassa.

 

Kuusisataa luomujuoksijaa

Hannu Mieskolaisen mukaan paljasjalkajuoksu sopii kaikille. Se vahvistaa jalan ligamentteja ja lihaksia sekä lisää tietoisuutta.

– Paljasjalkajuoksussa ympäristöön kiinnittää eri tavalla huomiota kuin kengät jalassa juostessa. Läsnäolo on monin tavoin vahvempaa.

Mieskolainen ei kuitenkaan pidä paljasjalkailua ainoana oikeana tapana juosta.

– Tunnen monia tyytyväisiä lenkkarijuoksijoita ja vähintään yhtä monta paljasjalkajuoksijaa. Facebookin Luomujuoksu-ryhmässämme on tällä hetkellä kuutisensataa jäsentä. Osa porukasta juoksee pelkästään paljain jaloin, toiset paljasjalkakengillä ja jotkut molemmilla. Jalkavaivoja esiintyy sekä kenkäjuoksijoilla että paljasjalkailijoilla, Mieskolainen tietää.

Voisi kuvitella, että paljasjalkajuoksu on mukavinta pehmeällä alustalla. Mieskolainen kehottaa kuitenkin paljasjalkailusta kiinnostuneita suuntaamaan suoraan asfaltille.

– Kannattaa aloittaa kovalta alustalta ja opetella ensin oikea juoksutekniikka. Vasta sen jälkeen on turvallista siirtyä vaikkapa metsäpoluille.