– Vaikka erilaiset dieetit vaihtuvat tiuhaan, suositukset terveellisen ruokavalion perusteiksi ovat pysyneet samoina: siihen kuuluu kuusi kourallista hedelmiä, kasviksia tai marjoja päivässä, kuitupitoisia täysjyväviljatuotteita ja hyvänlaatuista rasvaa kuten öljyä. Hyviä proteiininlähteitä ovat esimerkiksi maitovalmisteet, liha, kala ja kana sekä palkokasvit, ravitsemusterapeutti Hanna Partanen kertaa.

 

Suomalaisten suhde ruokaan 

Suomalaisten kokonaisravitsemustila on parantunut viime vuosikymmeninä. Kasvikset eivät ole enää ”herrojen herkkua”, vaan niiden käyttö on moninkertaistunut, Partanen toteaa.

1970-luvulla alkanut Pohjois-Karjala -projekti kiinnitti huomiota sydänystävälliseen ruokavalioon. Sillä saatiin positiivisia tuloksia erityisesti miesten ennenaikaisen sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden suhteen, kun suolan ja kovien rasvojen käyttö sekä tupakointi vähenivät.

”Suurin ongelma on kiire ja päivän rytmitys, kun esimerkiksi työmatkoihin voi kulua parikin tuntia päivässä.”

− Kaipaan uutta tämän tyyppistä projektia, jossa huomio kiinnittyisi kakkostyypin diabetekseen, joka on nykyään iso ongelma. Sen syntyyn vaikuttavat ruokavalion lisäksi myös vähäinen liikunta ja uni. Voin käyttö lisääntyi merkittävästi ja ikään kuin vapautui pannasta 2000-luvun alun karppausbuumin aikana. Myös suolaa käytetään jälleen runsaammin. Erilaiset trendisuolat, kuten sormisuola sekä ruususuola, nähdään virheellisesti terveellisempinä kuin tavallinen pöytäsuola.     

Millaisia ovat suurimmat ongelmat suomalaisten suhteessa ruokaan?

− Suurin ongelma on kiire ja päivän rytmitys, kun esimerkiksi työmatkoihin voi kulua parikin tuntia päivässä. Moni kyllä tiedostaa, että pitäisi syödä säännöllisesti ja terveellinen ruokavaliokin on tiedossa. Kun ruokailuvälit venyvät liian pitkiksi, annoskoot kasvavat ja syödään liikaa kerralla. Agraariyhteiskunnassa työmatka saattoi olla joitain kymmeniä metrejä, ja päivän fyysiset työt ja ruokailu rytmittyivät. Silloin fyysisen työn myötä kulutus saattoi olla samaa luokkaa kuin nykyisen aktiiviurheilijan kulutus.

Nyt eletään murrosta – ruoka ei ole vain ravintoa, vaan myös eettinen valinta. Partanen näkee myös polarisoitumista suhteessa ruokaan: toiset kiinnittävät siihen liikaakin huomiota, mikä näkyy ääridieeteissä, ja toiset eivät lainkaan. Kultainen keskitie olisi tarpeen. 

 

Kohtuus kaikkeen, myös grillaamiseen

Partanen kertoo, että usein ihmiset sanovat, kuinka tärkeää on, että jostain ruokavaliosta tulee hyvä olo nyt. Kysymys kuuluu, mitä jokin ruokavalio tekee elimistölle pitkällä aikavälillä, esimerkiksi 20-30 vuoden kuluessa? Kohonnut kolesteroli tai verenpaine, tietyt syövät eivät yleensä tunnu kehossa vuosien saatossa juuri miltään, mutta niiden ehkäisyyn voi vaikuttaa ruokavaliolla. Joistain kiistakysymyksistä huolimatta, ravitsemustieteessä on hyvin näyttöä, mikä edistää terveyttä.         

Joskus on tilanteita, jolloin ravintolisät ovat tarpeen. Esimerkiksi D-vitamiinia tarvitsevat useimmat suomalaiset talvisin. Lisäksi esimerkiksi jodin saantiin pitää kiinnittää huomiota vegaanisessa ruokavaliossa, kun maitovalmisteet, kala ja kananmuna on jätetty pois. Myöskään trendisuoloissa ei ole jodia, hän muistuttaa. 

Grillikausi on nyt jo avattu, mutta mitä grilliin kannattaa laittaa?

− Monet grillaavat määrällisesti liian paljon: on pihviä, juustomakkaraa ja grillitassua. Kaksi makkaraa vastaa energialtaan jo puolta suklaalevyä. Grillissä kannattaa suosia kanaa ja kalaa, joista voi jatkojalostaa vaikkapa ruokaisan salaatin seuraavalle päivälle. 

Mitä kuumempi kesä, sitä enemmän kuluu alkoholia ja kaloripitoisia janojuomia, mikä myös lihottaa. Kesästä saa nauttia, mutta kohtuus kaikessa, hän summaa.