– Toivoisin, että hammaslääkärit miettisivät tarkkaan kenelle implantit sopivat. Jos potilaalla on ollut puutteita omahoidossa tai hampaita on menetetty parodontiitin takia, silloin implantti ei todennäköisesti ole paras vaihtoehto, vaikka potilas sitä itse toivoisi, kertoo Suomen Suuhygienistiliitto SSHL ry:n puheenjohtaja Mari Heinonen.

Implantti vaatii vielä tarkempaa hoitoa kuin omat hampaat, sillä suun on pysyttävä plakittomana. Myös tupakointi on iso riskitekijä. Jos peri-implantiitti aiheuttaa implantin irtoamisen, ainoa vaihtoehto on todennäköisesti proteesi. Peri-implantiitti vaatii lähes aina erikoishammaslääkärin hoitoa.

 

Ikä tuo haasteita

Ensimmäiset implantit on asennettu noin kaksikymmentä vuotta sitten. Kun ihmiset ikääntyvät ja mahdollisesti dementoituvat, omahoidosta tulee haasteellista. Jos palveluasumisessa ei saa tarvittavaa apua päivittäiseen suuhygieniaan ja implanttien puhdistamiseen, se aiheuttaa pahoja infektioriskejä.

– Suurin haaste on se, etteivät hoitokotien ja palveluasuntojen hoitajat edes tiedä, mitä rakenteita asukkaiden suussa saattaa olla. Suun bakteerit aiheuttavat helposti yleisiä infektioita kuten keuhkokuumetta, Heinonen muistuttaa.