Tietoisuus suu- ja hammassairauksien merkityksestä hyvinvoinnille on lisääntynyt, mikä on kasvattanut suun terveydenhuollon palvelujen kysyntää yhdessä väestön ikääntymisen ja hampaattomuuden vähentymisen kanssa. Samalla kuntien paineet riittävien palvelujen järjestämiseen ovat kasvaneet.

Suun terveydenhuolto on osa julkisia terveyspalveluja. Kuitenkin sekä terveyskeskuksessa että yksityisvastaanotolla potilaalle jää siitä paljon enemmän maksettavaa kuin muista terveyspalveluista, koska hammashoidon terveyskeskusmaksut on säädetty varsin suuriksi ja sairausvakuutuskorvauksia leikattu useaan otteeseen. Iso omavastuu voi estää palvelujen käyttöä.

Nykyjärjestelmä ei siis kohtele suu- ja hammashoitoa tarvitsevia potilaita tasavertaisesti. Järjestelmä kaipaa uudistusta myös palveluntuottajien, hammaslääkärien, näkökulmasta. Moneen terveyskeskukseen on pitkähköt jonot – hoitoon pääsy voi viivästyä, kun potilaita on vähän liikaakin. Yksityisvastaanotoilla taas potilaita voitaisiin hoitaa nykyistä enemmän.

”Jos sote-lait syksyn aikana säädetään, muuttuu terveydenhuolto suun terveydenhuolto mukaan lukien monin tavoin.”

Jos sote-lait syksyn aikana säädetään, muuttuu terveydenhuolto suun terveydenhuolto mukaan lukien monin tavoin. Millaiseksi järjestelmä muokkautuu, sitä ei kukaan vielä tiedä. Uudistuksen yksi keskeinen osa, asiakkaan valinnanvapaus, alkaisi vasta vuonna 2023. Todennäköisesti se lisäisi hoidon saatavuutta ja parantaisi yhdenvertaisuutta. Asiakasmaksut yksityisissä ja maakuntien omistamissa suunhoidon yksiköissä olisivat yhtä suuret valinnanvapauden piiriin kuuluvista palveluista. Vaativammat hoidot ja alle 18-vuotiaiden hoito olisivat maakunnan liikelaitoksen vastuulla. Maakunnasta riippuen osan niistäkin palveluista tuottaisivat edellä mainitut yksityiset ja julkiset suunhoidon yksiköt.

 

Hammaslääkärissä pitäisi käydä säännöllisemmin

Sote-laeista seuraisi uutta ja monimutkaistakin hallintoa, johon tarvitaan resursseja. Voi olla, että osa yksityisvastaanotoista byrokratian pelossa jättäytyisi järjestelmän ulkopuolelle. Silloin valinnanvapautta olisi vähemmän. Kompastuskiveksi saattaa nousta myös raha. Toimivaa valinnanvapausmallia kun ei voida rakentaa ilman lisärahaa valtion talousarvioon. Nämä ongelmat pitää ratkaista, jotta kaikki hammaslääkärivastaanotot, yksityiset ja julkiset, voivat ilmoittautua tuottajiksi. Muuten valinnanvapaus suun terveydenhuollossa jää torsoksi.

Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan noin 60 prosentilla suomalaisesta aikuisväestöstä on iensairauksia, usein piilevänä. Vaikka tietoisuus suu- ja hammassairauksien kirjosta ja niiden hoitamattomuuden vaikutuksista yleiseen terveydentilaan on lisääntynyt, eivät suomalaiset panosta riittävästi suunhoitoon. Hammaslääkärin tutkimuksissa pitäisi käydä säännöllisemmin ja itse hoitaa suuta tomerammin. Omahoidossa kyse on perin yksinkertaisista asioista, kuten ruokailuun liittyvien suositusten noudattamisesta ja hampaiden pinnoille ja etenkin ienrajoihin kertyvän bakteeripeitteen huolellisesta puhdistamisesta.

Sote-uudistusta ei pidä jäädä odottelemaan. Saatiinpa uudistus tai ei, suu- ja hammassairauksien ehkäisyyn ja mahdollisimman varhaiseen hoitamiseen kannattaa aina panostaa.